Paatos (m.kreik. πάθος, pathos) on antiikin Kreikasta peräisin oleva termi, joka tarkoittaa alun perin jonkin kohteena olemista, kokemista ja kärsimistä.[1] Retoriikassa paatos on yksi kolmesta suostuttelun välineestä eetoksen (ethos) ja logoksen ohella. Paatoksessa on kyse vetoamisesta kuulijan tunteisiin niin, että kuulija on vastaanottavaisempi.
Arkikielessä paatoksella tarkoitetaan puheen voimakasta tunneväritystä, johon liittyy usein intomielisyyttä, mahtipontisuutta tai korkealentoisuutta. Tällöin voidaan puhua pateettisuudesta.[2]